Emmanuel Carrère: Valhe

"Ajattelin, että tämän tarinan kirjoittaminen voisi olla vain joko rikos tai rukous”, kuuluu Emmanuel Carrèren viimeinen lause kirjassaan Valhe.

Valhe on elämäkerrallinen, tositapahtumiin perustuva romaani. Sen päähenkilö on Jean-Claude Romand, mies joka tappoi vaimonsa, lapsensa ja vanhempansa vuonna 1993. Itsemurhassaan hän epäonnistui. Murhan jälkimainingeissa selvisi, että Romand ei ollutkaan lääkäri WHO:n riveissä, vaan täydellinen tyhjäntoimittaja, joka oli valehdellut urastaan perheelleen ja ystävilleen 18 vuotta. Kun kulissit uhkasivat viimein kaatua, mies päätti, että olisi parempi, ettei hänen perheensä saisi koskaan tietää. Mutta Romand itse jäi eloon, istuu nyt elinkautisessa vankeudessa ja tulee vapautumaan vuonna 2015.

Oikeudenkäynnin aikoihin Carrère kiinnostui tapauksesta ja ryhtyi Romandin kanssa kirjeenvaihtoon kirjoittaakseen aiheesta romaanin. Karmivaa, mutta vielä karmivampaa oikeastaan on, että minä tartuin kirjaan ja luin sen. Aluksi en oikeastaan tajunnutkaan, että kaikki, mitä siinä kerrottiin, oli totta. Mutta en minä Valheen lukemista kadu. Se on hyvä kirja. Kieli on sopivan neutraalia, Carrère antaa puhtaille tapahtumille pääosan, kuten kuuluukin. Turhat moralisoinnit ja romantisoinnit on jätetty pois, jotta lukijan ajatuksille olisi tilaa. Ja kuitenkin Carrère onnistuu hienovaraisesti kääntämään ihmismielen hirveydet esiin. Itse asiassa ne tulevat esiin kuin itsestään.

Valhe oli ahdistavin kirja pitkään aikaan. Ymmärrän hyvin niitä, jotka inhoavat tätä kirjaa. Carrèren kirjeenvaihto murhaajan kanssa ja tämän asioiden kaivelu tuntuvat vastenmieliseltä toiminnalta. Itsellenikään ei tätä lukiessa aina ollut mikään selviö, vihasinko sitä vai ihailinko. Paikoin oloni Valhetta lukiessa oli hirveä. Mutta tuleeko hyvästä kirjallisuudesta aina hyvä mieli? Eikö sen tarkoituksena ennemminkin olisi herättää ajatuksia? Tässä asiassa lukijoista varmasti löytyy usean koulukunnan edustajia. En suosittele tätä niille, jotka haluavat olla hyvällä tuulella kirjoja luettuaan. Sen sijaan ahdistusta pelkäämättömille, masokisteille/sadisteille/ mille lie mielenhäiriöisille suosittelen kyllä.

4/5

100!

Listat. En oikein tiedä, mitä niistä pitäisi ajatella. Pidän niitä ehkä jossain määrin paheellisina. Siksikö, että listoja on helppo tehdä? Siksikö, että niistä puuttuu inhimillisyys, kirjoittajansa omat ajatukset? No jaa, oikeastaan kumpikaan noista perusteluista ei pidä paikkaansa. Minähän oikeasti pidän listoista. Niiden tekeminen ei oikeasti ole helppoa... Noh, hyvä on, listat ovat pieni paheeni. S'il vous plaît.

BBC listasi joskus vuonna nakki ja pottu (en oikeasti jaksa alkaa etsimään vuosilukua tällä yhteydellä) 100 kirjaa, jotka kaikkien pitäisi kahlata läpi elämänsä aikana. Tulos perustuu äänestykseen (enkä tosissanikaan jaksa kaivella esiin, moniko siihen on osallistunut, mutta enivei, tarpeeksi moni varmaan.) Varsin jännittävä lista. LotRin minä ymmärrän, mutta Artemis Fowl? Terry Pratchett? Eikä Umberto Ecosta jälkeäkään. Näin siinä käy, kun nuorille annetaan äänioikeus.

Varsin jännittävää on myös se, että olen lukenut noista 28 kpl (ne olen lihavoinut). Ja olen 17-vuotias. Jos sama tahti jatkuu ja jos lyhyeen matikkaani on luottamista, olen lukenut kaikki 100 kirjaa 41-vuotiaana. That's scary. (Muutenkin olisi, ja kaiken lisäksi Facebook sanoo, että kuolen 41-vuotiaana.) Tosin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa tulen tuskin koskaan lukemaan loppuun...

1. The Lord of the Rings, JRR Tolkien
2. Pride and Prejudice, Jane Austen
3. His Dark Materials, Philip Pullman
4. The Hitchhiker's Guide to the Galaxy, Douglas Adams
5. Harry Potter and the Goblet of Fire, JK Rowling
6. To Kill a Mockingbird, Harper Lee
7. Winnie the Pooh, AA Milne
8. Nineteen Eighty-Four, George Orwell
9. The Lion, the Witch and the Wardrobe, CS Lewis
10. Jane Eyre, Charlotte Brontë
11. Catch-22, Joseph Heller
12. Wuthering Heights, Emily Brontë
13. Birdsong, Sebastian Faulks
14. Rebecca, Daphne du Maurier
15. The Catcher in the Rye, JD Salinger
16. The Wind in the Willows, Kenneth Grahame
17. Great Expectations, Charles Dickens
18. Little Women, Louisa May Alcott
19. Captain Corelli's Mandolin, Louis de Bernieres
20. War and Peace, Leo Tolstoy
21. Gone with the Wind, Margaret Mitchell
22. Harry Potter And The Philosopher's Stone, JK Rowling
23. Harry Potter And The Chamber Of Secrets, JK Rowling
24. Harry Potter And The Prisoner Of Azkaban, JK Rowling
25. The Hobbit, JRR Tolkien
26. Tess Of The D'Urbervilles, Thomas Hardy
27. Middlemarch, George Eliot
28. A Prayer For Owen Meany, John Irving
29. The Grapes Of Wrath, John Steinbeck
30. Alice's Adventures In Wonderland, Lewis Carroll
31. The Story Of Tracy Beaker, Jacqueline Wilson
32. One Hundred Years Of Solitude, Gabriel García Márquez
33. The Pillars Of The Earth, Ken Follett
34. David Copperfield, Charles Dickens
35. Charlie And The Chocolate Factory, Roald Dahl
36. Treasure Island, Robert Louis Stevenson
37. A Town Like Alice, Nevil Shute
38. Persuasion, Jane Austen
39. Dune, Frank Herbert
40. Emma, Jane Austen
41. Anne Of Green Gables, LM Montgomery
42. Watership Down, Richard Adams
43. The Great Gatsby, F Scott Fitzgerald
44. The Count Of Monte Cristo, Alexandre Dumas
45. Brideshead Revisited, Evelyn Waugh
46. Animal Farm, George Orwell
47. A Christmas Carol, Charles Dickens
48. Far From The Madding Crowd, Thomas Hardy
49. Goodnight Mister Tom, Michelle Magorian
50. The Shell Seekers, Rosamunde Pilcher
51. The Secret Garden, Frances Hodgson Burnett
52. Of Mice And Men, John Steinbeck
53. The Stand, Stephen King
54. Anna Karenina, Leo Tolstoy
55. A Suitable Boy, Vikram Seth
56. The BFG, Roald Dahl
57. Swallows And Amazons, Arthur Ransome
58. Black Beauty, Anna Sewell
59. Artemis Fowl, Eoin Colfer
60. Crime And Punishment, Fyodor Dostoyevsky
61. Noughts And Crosses, Malorie Blackman
62. Memoirs Of A Geisha, Arthur Golden
63. A Tale Of Two Cities, Charles Dickens
64. The Thorn Birds, Colleen McCollough
65. Mort, Terry Pratchett
66. The Magic Faraway Tree, Enid Blyton
67. The Magus, John Fowles
68. Good Omens, Terry Pratchett and Neil Gaiman
69. Guards! Guards!, Terry Pratchett
70. Lord Of The Flies, William Golding
71. Perfume, Patrick Süskind
72. The Ragged Trousered Philanthropists, Robert Tressell
73. Night Watch, Terry Pratchett
74. Matilda, Roald Dahl
75. Bridget Jones's Diary, Helen Fielding
76. The Secret History, Donna Tartt
77. The Woman In White, Wilkie Collins
78. Ulysses, James Joyce
79. Bleak House, Charles Dickens
80. Double Act, Jacqueline Wilson
81. The Twits, Roald Dahl
82. I Capture The Castle, Dodie Smith
83. Holes, Louis Sachar
84. Gormenghast, Mervyn Peake
85. The God Of Small Things, Arundhati Roy
86. Vicky Angel, Jacqueline Wilson
87. Brave New World, Aldous Huxley
88. Cold Comfort Farm, Stella Gibbons
89. Magician, Raymond E Feist
90. On The Road, Jack Kerouac
91. The Godfather, Mario Puzo
92. The Clan Of The Cave Bear, Jean M Auel
93. The Colour Of Magic, Terry Pratchett
94. The Alchemist, Paulo Coelho
95. Katherine, Anya Seton
96. Kane And Abel, Jeffrey Archer
97. Love In The Time Of Cholera, Gabriel García Márquez
98. Girls In Love, Jacqueline Wilson
99. The Princess Diaries, Meg Cabot
100. Midnight's Children, Salman Rushdie

Angela Carter: Maaginen lelukauppa

”Kaikki hänen viisitoista kammattua ja kuurattua vuottaan ilmestyivät hänen eteensä kylpyjen, hiustenpesujen ja puhtaitten alusvaatteitten loputtomana sarjana; saattue kylpyjä, joissa hän oli peseytynyt, liukas rivi saippuatankoja, jotka hän oli hieronut ihoonsa – olemattomiin. Hän yritti loihtia esiin muiston kuumasta vaahtoavasta vedestä suojautuakseen heidän hajuaan vastaan, mutta siitä ei ollut apua. Taksimatka ei varmaankaan loppuisi koskaan, eikä hän pääsisi milloinkaan raittiiseen ilmaan. Taksimittari tikitti shillinkejä heltymättömästi. Hänen veljensä katseli sitä jonkin aikaa ihailevasti, aivan kuin olisi antanut arvoa sille, että se velotti heitä niin röyhkeän ahneesti.
”Onko se vielä kaukanakin?”, Melanie kysyi heikolla, tukahtuneella äänellä.
”Vielä kauempana”, Finn sanoi hajamielisenä.”

Tästä alkaa suuri muutos Melanien elämässä. Tyttö on elänyt silkkilakanoiden, tuoksusaippuoiden, leipävanukkaiden ja unelmien keskellä koko pienen ikänsä, kunnes pam, hänen vanhempansa tippuvat lentokoneen mukana jossakin, ja pam, hänestä tulee orpo. Melanie sisaruksineen sysätään Philip-enonsa luokse Lontooseen, ja siihen loppuu ruusuilla tanssiminen. Eno on lelukauppias, mutta ei ollenkaan kiva ja sympaattinen sellainen, vaan melkeinpä paholainen. Hänellä on vaimo, Margaret, joka on tullut mykäksi hääpäivänään, ja myös Margaretin orvot veljet Finn ja Francie asuvat saman katon alla. Melanien elämä muuttuu entisen vastakohdaksi: kaikki on likaista, kurjaa ja kieroonkasvanutta.

Tässä kirjassahan pohjimmiltaan pureudutaan siihen, mitä nuoren tytön päässä liikkuu, kun vanhemmat kuolevat. Aika pitkälti psykologinen lähtökohta siis. Kirjassa ei ulkoisesti tunnu tapahtuvan oikein mitään: löytyy vain sivukaupalla kuvausta lounaista, päivällisistä ja teehetkistä, arkisista askareista. Varsinaiset tapahtumat tapahtuvat Melanien ajatuksissa. Kaverini, joka suositteli Maagista lelukauppaa minulle, luonnehti sitä ”täh”-kirjaksi. Kun jotain todella tapahtuu, niin se on ”täh”:n paikka. Ja siinäkin mielessä ”täh”-ainesta, että tämä todella on melko omalaatuinen kirja. Ainakin omituisin koskaan näkemäni/lukemani rakkaustarina (jos sitä nyt edes voi rakkaustarinaksi sanoa), löytyy Maagisesta lelukaupasta.

Carter hallitsee sanan säilällä sivaltelun. Voin sanoa, että juuri kieli on tämän kirjan onnistuneisuuden avain. Jäin suorastaan koukkuun Carterin kauniisiin sanoihin. Silti kirja ei aivan täydellisyyteen yllä. Tämä voisi olla yksi lempikirjoistani, mutta ei ole. Ehkä syynä on pieni naiiviuden ja tekotaiteellisuuden häivähdys, ja/tai se, että en pitänyt Melanien henkilöhahmosta. Päähenkilön kärsimyksiin on vaikeampi samaistua, jos ei juuri pidä hänestä. Joka tapauksessa olen kiitollinen, että tämän (loppujen lopuksi) viehättävän kirjan löysin. Seuraavaksi Carterilta aionkin lukea Sirkusyöt.

4/5