”Kaikki hänen viisitoista kammattua ja kuurattua vuottaan ilmestyivät hänen eteensä kylpyjen, hiustenpesujen ja puhtaitten alusvaatteitten loputtomana sarjana; saattue kylpyjä, joissa hän oli peseytynyt, liukas rivi saippuatankoja, jotka hän oli hieronut ihoonsa – olemattomiin. Hän yritti loihtia esiin muiston kuumasta vaahtoavasta vedestä suojautuakseen heidän hajuaan vastaan, mutta siitä ei ollut apua. Taksimatka ei varmaankaan loppuisi koskaan, eikä hän pääsisi milloinkaan raittiiseen ilmaan. Taksimittari tikitti shillinkejä heltymättömästi. Hänen veljensä katseli sitä jonkin aikaa ihailevasti, aivan kuin olisi antanut arvoa sille, että se velotti heitä niin röyhkeän ahneesti.”Onko se vielä kaukanakin?”, Melanie kysyi heikolla, tukahtuneella äänellä.
”Vielä kauempana”, Finn sanoi hajamielisenä.”
Tästä alkaa suuri muutos Melanien elämässä. Tyttö on elänyt silkkilakanoiden, tuoksusaippuoiden, leipävanukkaiden ja unelmien keskellä koko pienen ikänsä, kunnes pam, hänen vanhempansa tippuvat lentokoneen mukana jossakin, ja pam, hänestä tulee orpo. Melanie sisaruksineen sysätään Philip-enonsa luokse Lontooseen, ja siihen loppuu ruusuilla tanssiminen. Eno on lelukauppias, mutta ei ollenkaan kiva ja sympaattinen sellainen, vaan melkeinpä paholainen. Hänellä on vaimo, Margaret, joka on tullut mykäksi hääpäivänään, ja myös Margaretin orvot veljet Finn ja Francie asuvat saman katon alla. Melanien elämä muuttuu entisen vastakohdaksi: kaikki on likaista, kurjaa ja kieroonkasvanutta.
Tässä kirjassahan pohjimmiltaan pureudutaan siihen, mitä nuoren tytön päässä liikkuu, kun vanhemmat kuolevat. Aika pitkälti psykologinen lähtökohta siis. Kirjassa ei ulkoisesti tunnu tapahtuvan oikein mitään: löytyy vain sivukaupalla kuvausta lounaista, päivällisistä ja teehetkistä, arkisista askareista. Varsinaiset tapahtumat tapahtuvat Melanien ajatuksissa. Kaverini, joka suositteli Maagista lelukauppaa minulle, luonnehti sitä ”täh”-kirjaksi. Kun jotain todella tapahtuu, niin se on ”täh”:n paikka. Ja siinäkin mielessä ”täh”-ainesta, että tämä todella on melko omalaatuinen kirja. Ainakin omituisin koskaan näkemäni/lukemani rakkaustarina (jos sitä nyt edes voi rakkaustarinaksi sanoa), löytyy Maagisesta lelukaupasta.
Carter hallitsee sanan säilällä sivaltelun. Voin sanoa, että juuri kieli on tämän kirjan onnistuneisuuden avain. Jäin suorastaan koukkuun Carterin kauniisiin sanoihin. Silti kirja ei aivan täydellisyyteen yllä. Tämä voisi olla yksi lempikirjoistani, mutta ei ole. Ehkä syynä on pieni naiiviuden ja tekotaiteellisuuden häivähdys, ja/tai se, että en pitänyt Melanien henkilöhahmosta. Päähenkilön kärsimyksiin on vaikeampi samaistua, jos ei juuri pidä hänestä. Joka tapauksessa olen kiitollinen, että tämän (loppujen lopuksi) viehättävän kirjan löysin. Seuraavaksi Carterilta aionkin lukea Sirkusyöt.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti