Peter Høeg: Rajatapaukset

"Jos on tottunut kuljeksimaan talossa ja sitten jonain päivänä sattuu tapaturma, vaikka hakataan tai jotain ja tulee sokeaksi, vasta silloin tosiaan huomaa huonekalut. Ainahan ne ovat olleet paikoillaan, mutta niitä ei yleensä huomaa, kävelee vain ohi. Vasta kun käy vaikeaksi väistää jotain, sen tosiaan huomaa. Juuri niin huomaa ajan: kun alkaa olla vaikeaa päästä siitä yli.”

Rajatapaukset on melko pitkälti omaelämäkerrallinen romaani. Se on kertomus orvon Peter-raukan nuoruudesta 70-luvulla. Pojan otsaan lyödään milloin minkäkinlainen hullun leima ja häntä riepotellaan milloin mihinkin laitokseen pitkin Tanskaa. Tärkeimmän osan kirjasta kattaa jakso, jossa Peter asuu kuuluisassa Biehlin yksityiskoulussa. Koululla on hyvä maine, mutta harva niistä vanhemmista, jotka sinne ovat lapsensa laittaneet, todella tietää mitä koulussa todella tapahtuu. Rehtori pitää ”kurituspäiväkirjaa”, kuvataidetyöstä saa yhden tähden enemmän jos värittää taustan, ja eräät hengittävät kaasua nukahtaakseen paremmin.

Tärkeää osaa kirjassa näyttelee aika. Mikään ei mietitytä Peteriä yhtä paljon kuin aika. On selvää, että Biehlissä aika on lineaarista. Mutta aika voi olla myös syklistä. Mitä aika todella on? Vähä vähältä Peterille alkaa valjeta, mutta hän ei kuitenkaan voi olla varma mistään. Eikä haluakaan olla, hänhän halveksii tiedemiehiä, joille kelpaavat ainoastaan täsmälliset vastaukset.

Tämä oli hieno lukukokemus. Huomasin ajan olevan tosiaan varsin kummallinen asia: tätä kirjaa lukiessa se tuntui joko häviävän kokonaan tai viilettävän valoa nopeammin. Pakko nostaa hattua Høegille, sillä ei pitkään aikaan yksikään kirjailija minun lukemissani kirjoissa ole pystynyt muokkaamaan aikaa samalla tavalla. Kirjaa oli kaikin puolin nautinnollista lukea. Høeg kirjoittaa hyvin pelkistetysti, kertoo vain olennaisimman, mutta silti mainitsee pienet yksityiskohdat, jotka teroittavat tarinasta veitsenterävän ja muistuttavat karmealla tavalla että kaikki se on totta. Olisi hienoa itse osata kirjoittaa kuin Høeg, yksinkertaisesti mutta monimutkaisesti.

Moitittavaa tästä kirjasta löytyy hyvin vähän. Ehkä Peterin pitkiä ajatusmonologeja olisi voinut nivoa vähän enemmän tapahtumien lomaan, mutta toisaalta meni se noinkin, sillä joka tapauksessa pidin niistä paljon eivätkä ne mitenkään minua häirinneet. Luen ehdottomasti Høegia lisää.

4,5/5